Lahdenperä ry lähetti huhtikuussa 2024 Suomesta kuusi osallistujaa Italiassa sijaitsevalle kumppanuusjärjestölle, permakulttuuriprojekti Regenille. Kurssi oli viikon kestoinen Erasmus+ rahoitteinen permakulttuurikurssi ”Edu-actions for green operators”. Opettajana toimi Giuseppe Sannicandro.
Tässä blogijulkaisussa pääset lukemaan Tuulikin ja Henriikan kokemuksista kurssilta.
”Matkalta jäi mukaan monia hyviä muistoja ja valtavasti uutta teoreettista tietoa ja käytännön taitoja”
Osallistuin huhtikuussa viikon mittaiselle permakulttuurikurssille Italian Pugliassa. Kurssi järjestettiin tilalla, jossa kasvatetaan syötävää metsäpuutarhaa permakulttuurin oppien mukaisesti.
Permakulttuuri oli itselleni etäisesti tuttu käsite ja aiemmin, sillä olin muun muassa kaupunkiviljelyyn liittyvien koulutusten yhteydessä törmännyt käsitteeseen. Tiesin yleisesti ottaen, mistä permakulttuurissa on kyse, mutta koulutuksen aikana totesin, että olin monesti aivan uusien asioiden äärellä.
Kurssilla oli päivittäin useita opetussessioita, joista suurin osa oli teoreettisia, osa käytännöllisiä. Teoreettisessa opetuksessa lähdettiin liikkeelle permakulttuurin käsitteestä, etiikasta ja periaatteista. Permakulttuurin ajatuksena on suunnitella ekologisesti kestäviä, terveitä ekosysteemejä jäljitteleviä viljelyjärjestemiä. Iso osa opetuksesta liittyikin sekä käytännön suunnitteluun sekä ekosysteemien ja viljelyn ymmärtämiseen luonnontieteiden avulla. Itselleni luonnontieteellinen lähestymistapa oli itsessään mielenkiintoinen, mutta myös hyödyllinen. Kurssin aikana sainkin vastauksia siihen, miksi viljellessä asioita tehdään tietyillä tavoilla, vaikka itse käytännöt olisivatkin olleet ennestään tuttuja. Suomalaisena osallistujana oli myös mukava huomata, että kurssin vetäjällä oli ymmärrystä Suomen ilmasto-oloista ja vuodenaikojen vaihtelusta, joten asioita oli mahdollista soveltaa jossain määrin myös Suomen kontekstiin.
Kurssin teoreettinen anti kiinnittyi vahvasti permakulttuuri-käsitteen kehittelijöiden, Bill Mollisonin ja David Holmgrenin, ajatuksiin. Itseäni jäikin kiinnostamaan, miten permakulttuurin käsite on vuosikymmenien saatossa kehittynyt ja miten sitä on sovellettu muussa ajattelussa tai käytännöissä. Monet aiheet, joita kurssilla käsiteltiin kytkeytyivät ajatukseen suuremman mittakaavan viljelystä, mutta olivat sovellettavissa myös pienemmässä mittakaavassa. Permakulttuuri itsessään on laaja, eettisen pohdinnankin kannalta mielenkiintoinen aihe, joskin opetuksen puitteissa tällaiset keskustelut ja pohdinnat jäivät vähemmälle. Löysimme kuitenkin muiden kurssilaisten kanssa aikaa pohtia näitä aiheita kitkemisen ja muiden arkitöiden lomassa.
Teoreettisten luentojen ja käytännön oppituntien lisäksi päivittäin tehtiin erilaisia käytännön askareita, kuten avustettiin ruuanlaitossa, tyhjennettiin huusseja, kitkettiin tai tehtiin töitä pelloilla. Toisinaan poikkesimme viereiseen kylään kauppaan tai kahville, ja illat vietettiin ulkokeittiön pöydän ääressä pelaten korttia, tanssien ja kerran jos toisenkin pitsaa syöden. Matkalta jäi mukaan monia hyviä muistoja mantelipuiden alla teltassa nukutuista öistä, hyvistä keskusteluista uusien tuttavien kanssa ja valtavasti uutta teoreettista tietoa ja käytännön taitoja.
– Tuulikki
”Permakulttuuri on luonnonmukaiseksi puutarhuroinniksi naamioitunut vallankumous”
Olin jo jonkin verran tutustunut permakulttuuriin ennen Italian kurssia. Giuseppen opetuksessa minulle jo tutut asiat kertaantuivat mukavasti, minkä lisäksi sain valtavasti uutta oppia ja pääsin näkemään sikäläisen metsäpuutarhan omin silmin. Regenissä oli hienoa nähdä metsäpuutarhan eri vaiheita: vanhin metsäpuutarha-alue oli jo useita vuosia vanha, kun taas uusimpia alueita vasta perustettiin. Luennoilla opiskelimme permakulttuurin periaatteita, tutustuimme joihinkin suunnittelun työkaluihin, opimme ekologiasta ja sukkessiosta, maaperästä ja monista monista muista asioista.
Pääsimme myös työskentelemään käytännössä: istuttamaan taimia ja siemeniä, kitkemään, kattamaan, tyhjäämään kompostivessaa, korjaamaan työkaluja jne. Kaiken tämän ohella, kurssi oli minulle myös kielenopiskelua: osaan nyt aika monta puutarhanhoitoon ja permakulttuuriin liittyvää sanaa myös englanniksi! Lämpimimpänä muistona kurssista jää mieleen yhdessä vietetty aika. Kurssille kokoontui sekalainen porukka ihmisiä erilaisista lähtökohdista, mutta viikon vietimme yhdessä permakulttuurin äärellä, uteliaina oppimaan uutta, keskustelemaan ja jakamaan omia kokemuksia ja tietoja.
Olen tosi onnellinen, että pääsin ja lähdin mukaan kurssille! Minä sain mukaani paljon intoa ja uskoa kestävämpään huomiseen. Sain myös ihan konkreettisia asioita, kuten reseptin oman kylvömullan tekemiseen. Otin sen heti testiin kevätkylvöissä: kolmannes kompostia, kolmannes hiekkaa ja kolmannes omaa puutarhamaata. Vinkkaan myös, että suomenkielinen Seek-appi toimii hienosti kasvien tunnistuksessa myös ulkomailla ja porkkanapyree on herkullista pitsassa!
“Permaculture is a revolution disguised as gardening”
– Bill Mollison
-Henriikka
Lahdenperä ry 